sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Uudelleenlukemisen ihanuudesta

 

Tänään vietetään Lukurauhan päivää. Suomen Kirjasäätiö kutsuu rauhoittumaan kirjan pariin koko päiväksi. Kirjaa voi lukea yksin tai yhdessä, ääneen tai äänettömästi. Kaikki kirjat ja lukupaikat ovat sallittuja, kiellettyä on vain toisen lukurauhan häiritseminen. Jaan Lukurauhan päivän kunniaksi hieman ajatuksiani kirjojen uudelleenlukemisesta.

 

Kuva: Suomen Kirjasäätiö

Nuorempana luin paljon kirjoja uudestaan. Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja, J. K. Rowlingin Harry Potterit sekä Victoria Hanleyn Bellandran kristalli olivat muutamia mainitakseni teiniaikojeni lempikirjoja, jotka kahlasin läpi useampaan kertaan. Vanhemmaksi kasvaessani ajattelutapani kuitenkin muuttui. Ajattelin, että kirjojen uudelleen lukeminen on ajanhukkaa. Se aika on pois niiltä lukemattomilta kirjoilta, jotka elämän aikana pitäisi saada luetuksi.

Viime aikoina olen sekä pakotettuna että vapaaehtoisesti tarttunut teoksiin, jotka olen jo lukenut aikaisemmin. Ja yllätyin siitä, että lukemiseen käytetty aika ei tuntunutkaan turhalta vaan päinvastoin. Tuntui mukavalta palata uudelleen teosten tunnelmiin, lisäksi löysin teoksista myös jotakin uutta, sillä luin teoksia tällä kertaa eri näkökulmasta.

 


Katsonhan uudelleen lempisarjojani sekä suosikkielokuviani, miksi en lukisi myös minuun kovaa kolahtanutta kirjallisuutta? Uudelleen lukemiseen saattaa liittyä myös pelko siitä, että vanha suosikki tuntuukin toisella kierroksella lattealta ja pilaa muiston siitä mielettömästä lukukokemuksesta. Sillehän ei mitään voi, toisaalta tilanteen voi hyödyntää ja opetella kohtaamaan myös niitä pettymyksen tunteita, jotka voivat  uusista lukukerroista kummuta.

Katsellessani kolmen vuoden sisällä kolmatta kertaa läpi Gilmoren tyttöjen kaikki seitsemän tuotantokautta huomioni kiinnittyy jokaisella kerralla eri asioihin. Löydän aina jotain, joka puhuttelee minua juuri sillä hetkellä. Myös romaaneja luen aina kustakin elämäntilanteestani käsin. Teoksen vastaanottokokemukseen vaikuttavat sen hetkiset tunteet, aikaisemmat kokemukset, kulloisetkin minua ympäröivät olosuhteet. Minä itsekin olen muuttunut ja kehittynyt lukijana.

 


Myös paluu lukutunnelmiin voi kuitenkin vaikuttaa kiehtovalta. Johonkin teokseen saattaa yhdistää ensimmäisen lukukerran olosuhteet. Elikö silloin jollain tavalla erikoista aikaa vai onko muuten vain kirjan yhteyteen tarttunut tietynlainen tunnelma. Siihen voi olla mielenkiintoista palata. Myös moniin lauluihin on tarttunut muistoja ja tunnelmia, jotka aktivoituvat kymmenienkin vuosien päästä. Joitain kappaleita ei esimerkiksi edes pysty kuuntelemaan niihin kiinnittyneiden voimakkaiden tunteiden ja tunnelmien vuoksi.


Yhtäkkiä huomaankin, että sormiani suorastaan kihelmöi ja tekisi mieli tarttua jo aikaisemmin luettuihin kirjoihin. Pääsisinpä takaisin Anna Kareninan ja Tohtori Živagon seurassa itänaapuriin. Tai muistelemaan teiniaikojen tunnelmia Harry Potterin avulla. Kenties seuraamaan Monte-Criston kreivin kostoretkeä, joka kymmenisen vuotta sitten piirtyi vahvasti mieleeni. 

Siinä nimittäin on hyvän kirjan voima. Se puhuttelee monelta eri kannalta, uudestaan ja uudestaan, jokaisen vaihtuvan näkökulman myötä.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uudelleenlukemisen ihanuudesta

  Tänään vietetään Lukurauhan päivää . Suomen Kirjasäätiö kutsuu rauhoittumaan kirjan pariin koko päiväksi. Kirjaa voi lukea yksin tai yh...